TANSSINOPETTAJA HENNA-RIIKKA SEIMA TIETÄÄ, MILTÄ FLOW TUNTUU – NYT HÄN KERTOO, MITEN SEN VOI SAAVUTTAA

Kun Fabrikaan valittiin tanssinopettajia, Henna-Riikka Seima oli ensimmäisenä listalla. Hän on kokenut ja pidetty opettaja, joka uskaltaa kyseenalaistaa tanssinopetuksen aikansa eläneet kaavat.

Teksti: Eija Nummela

Ensimmäinen sukupolvi, joka on kuunnellut hip hop -musiikkia lapsuudesta asti, lähestyy hyvää vauhtia keski-ikää. Fabrikan hip hop -opettaja Henna-Riikka Seima on vakuuttunut siitä, että rakkaus biittiin jatkuu ja polvi nousee mummona ja pappanakin.

– Haluan itse olla se, joka luukuttaa vanhainkodissa räppiä niin, että kuulokojeet sakkaa.

Kun tanssilajit vanhenevat, myös niiden harrastajat vanhenevat ja sen myötä lajit muuttavat muotoaan. Nuorena kiehtoo usein se, kuinka vaikean tai näyttävän tanssiliikkeen oppii tekemään. Aikuisena taitavista tempuista tulee toissijaisia.

– Minua kiinnostaa tällä hetkellä eniten se, millaista liikettä kehoni alkaa tuottaa, kun ajattelen jollain tavalla tai pääsen johonkin tiettyyn tunnetilaan.

Henna-Riikka meni hip hop -tunneille 10-vuotiaana. ”Ei meillä näkynyt musiikki-tv, ei ollut satelliittikanavia, ei nettiä, ei mitään. Mistä olen silloin edes tiennyt, mitä hip hop on?” Myöhemmin New York tuli Henna-Riikalle tutuksi useilla tanssin opintomatkoilla.

Haavoittuvuuden äärellä

Henna-Riikka Seima on kulkenut tanssijana ja tanssinopettajana parinkymmenen vuoden pitkän tien, jonka varrella hänelle on pikkuhiljaa selvinnyt, mikä tanssissa koukuttaa. Samalla hän on oivaltanut, mikä estää monia löytämästä tanssin iloa ja nautintoa, vaikka meillä kaikilla pitäisi olla siihen oikeus ja mahdollisuus.

– Meidän kulttuurissamme kehon liikuttaminen ei ole arkipäiväistä. Siksi tanssitunnille tullessamme olemme aina tietyn haavoittuvuuden äärellä. Pelkäämme tulevamme nolatuiksi tai epäonnistuvamme. Tai pelkäämme, että olemme epäsopivia tai huonompia kuin muut.

Kulttuurissamme on myös kummallisia käsityksiä tanssin tarkoituksesta. Kun twerk tuli muotiin, monet ajattelivat naisten harrastavan sitä miesten huomion herättämiseksi.

– Jos ei ole ikinä kokenut, kuinka hyvältä tuntuu liikuttaa itseään, voi helposti kuvitella, että tanssia harrastetaan jotain muuta kuin itseä varten.

Henna-Riikka sanoo suoraan, että vikaa on myös siinä, millaista tanssinopetus usein on: opettaja on oppilaiden edessä näyttämässä omat taitonsa ja pahimmillaan jopa kyykyttämässä oppilaitaan. Tunnilla saattaa joutua tekemään asioita, jotka tuntuvat fyysisesti pahoilta tai muuten vain epämiellyttäviltä.

– Olen itsekin monta kertaa tuntenut tanssitunnilla turvattomuutta. Edelleen saatan pelätä tanssitunnille menemistä, vaikka olen monessa lajissa hyvä. Mitä se kertoo tanssinopettamisen traditioista ja kulttuurista?

Jos alan ammattilainen jännittää tanssitunnille menemistä niin entä sitten tavallinen tallaaja? Moni ei uskalla lähteä ensimmäisellekään tunnille, vaikka mieli tekisi. Se on menetetty mahdollisuus kokea jotain hienoa.

– Vitsi, kuinka paljon ihminen voi saada tanssista irti jos uskaltaa päästää irti siitä, että tarvitsisi olla tietynlainen!

Henna-Riikka on opettanut tanssia jo 20 vuotta eikä voi kuvitella lopettavansa. “Opettaminen on myös itsekästä. Opetan tanssia, koska tykkään hip hopista ja tanssimisesta niin paljon. Tiedostan, että ilman tätä työtä minulta puuttuisi yhteisö, jonka kanssa pääsen tekemään rakastamaani asiaa.”

Rento liike ja miten se syntyy

Paineita aiheuttava tanssinopettamisen kulttuuri on erityisen ongelmallinen sellaisissa tanssilajeissa, joissa tanssijan on mahdollista kukoistaa vain, jos hän pystyy rentoutumaan.

– Hip hopissa tärkeintä on löytää omasta kehosta rennosti syntyvä liike. Sitä ei kuitenkaan saada aikaiseksi ennen kuin ihminen pystyy luottamaan siihen, että tila ja ympäristö on turvallinen.

Kipsiin vievä jännitys ei palvele ketään. Vaikka opettaja olisi itse maailman paras tanssija, ei oppilas saa tanssitunnista irti mitään, jos tilanne on lukossa.

– Toki uusien asioiden opettelun äärellä on aina epävarmuutta, mutta on tärkeää, että oppilas uskaltaa tulla tunnille juuri sellaisena kuin on. Joku tarvitsee enemmän aikaa asioiden omaksumiseen. Toisella on ollut paska päivä. Siitä ei ole mitään iloa kenellekään, jos oppilas tanssitunnilla pakotetaan ylittämään kynnys, joka sillä hetkellä tuntuu liian epämiellyttävältä.

“Opettaessani en koskaan pääse flow-tilaan, koska silloin olen vastuussa muista ihmisistä. Flow-tilaa ei käskyttämällä pysty saamaan itsestään irti. En myöskään koskaan ole saanut itsestäni parasta irti battleissa vaikka ne katutanssiin kuuluvatkin.”

Tärkeintä on turvallisuuden tunne

Miten tanssia sitten pitäisi opettaa? Miten saavutetaan tanssin vaatima rentous?

Henna-Riikka painottaa opettajan velvollisuutta ottaa vastuu tilanteesta ja löytää eri ihmisille sopivat keinot oppia. Oppilaan ei tarvitse mahtua mihinkään muottiin eikä osata mitään tunnille tullessaan.

– Minulle tärkeintä on se, että tunneillani on turvallista. On suuri luottamuksen osoitus, että ihminen tulee tunnilleni. Minun pitää olla sen luottamuksen arvoinen.

Vastuun ottaminen alkaa Henna-Riikan mielestä siitä, että opettaja sanoittaa asioita ääneen. Kertoo vaikkapa, että on ok tuntea epävarmuutta ja ettei tarvitse tehdä mitään mikä tuntuu pahalta tai epämiellyttävältä. Ihminen on vastaanottavaisempi, kun hän tietää, että hänellä on takaportti.

– Tanssin parissa on suljettu osa ihmisistä ulkopuolelle jo sen takia, että kaikki eivät fyysisesti pysty tekemään kaikkia juttuja. On tärkeää antaa vaihtoehtoja. Jo tieto siitä, ettei ole pakko tehdä jotain, saattaa laukaista jännityksen niin, että ihminen uskaltaa kokeilla.

Fabrikassa Henna-Riikka opettaa hip hoppia ja street jazzia kaiken ikäisille aikuisille, sekä vasta-alkajille että aiemmin tanssineille.

Tanssia vai hikiliikuntaa?

Tanssinopettajia piinaa usein kysymys siitä, kuinka liikunnallisia tuntien pitäisi olla. Pitääkö tanssitunnilla hien virrata? Osa oppilaista toivoo, että pääsisi joraamaan sykkeet ylhäällä, mutta vaikka Henna-Riikalla on myös liikunnanohjaajan koulutus, on tanssi hänelle paljon enemmän kuin liikuntaa.

– Olen aiemmin ajatellut tanssia vahvemmin liikunnan näkökulmasta, mutta se on viime vuosina karissut pois. Alkeistasolla en nykyään pidä fyysisesti kovin vaativia tunteja, koska ne eivät kaikkien fysiikalle sovi. En halua, että oppilaalle tulee alkumetreillä sellainen olo, että tanssi on jotain, mihin hän ei pysty.

Vaikka Henna-Riikka opettaa kaiken tasoisia tanssinharrastajia, kokee hän olevansa erityisen vahva aloittelijoiden kanssa.

– Olen ehkä jopa parempi oppilaiden kohtaamisessa kuin itse opetuslajissa. On nuorempia opettajia, joille maailma on ollut enemmän auki. He ovat päässeet lajin syleilyyn vahvemmin, oppimaan lajin pioneereilta ja battlaamaan ulkomailla. Oma vahvuuteni on oppilaiden kohtaamisessa.

Henkan kurssit
Kevät 2022
Hip Hop

Hip Hop alkeiskurssi
Hip Hop 2

Henkan kurssit
Kevät 2022
Street Jazz

Street Jazz alkeiskurssi
Street Jazz 2

Flow ja miten siihen pääsee

Henna-Riikalle tanssiminen lähtee aina musiikista.

– Minulle hip hop on liikkumista hip hop -musiikkiin. Toki lajilla on oma historiansa ja sen myötä tietty liikkeistönsä. Mielenkiintoisinta on kuitenkin, millaista liikettä syntyy hip hop -musiikkiin, jos ei lähdetäkään mallioppimaan kaikkea.

– Pieni onni onnettomuudessa on, ettei itselläni ole ollut liian vahvasti tekemiseeni vaikuttavia opettajia. Olen aina lähtenyt liikkeelle siitä, mitä musiikki minussa herättää. Se on kehittänyt itsestäni lähtevää musiikkiin reagoimista.

Parhaimmillaan Henna-Riikka pääsee tanssiessaan täydelliseen flow-tilaan eli sellaiseen keskittyneeseen tilaan, jossa liike syntyy kuin itsestään.

– Se on ihan totaalista uppoutumista. En näe enkä kuule. Pääsen irti ajasta ja paikasta ja musiikki vie tosi vahvasti.

Flow-tilaan ei kuitenkaan pääse, ellei uskalla päästää täysin irti kaikesta. Jos miettii samalla tekniikkaa tai kehittymistä, flow ei synny. Suorittamiseen keskittyvä kulttuuri on sille myrkkyä.

Aiemmin Henna-Riikalla oli opetettavanaan paljon kisaryhmiä. Vuonna 2018 hän päätti jättää ne kokonaan.

– Minulle tuli vahva tarve lähestyä tanssia jonkun muun kuin teknisen taituruuden kautta. Alkoi tuntua tunkkaiselta tehdä biisiin koreografiaa, hinkata sitä täydelliseksi ja yrittää pärjätä kisoissa.

– Aina ajatellaan, että pitää oppia paljon ja nopeasti, mutta sekin on oppimista, että pääset päänsisäisesti sellaiseen tilaan, jossa flow onnistuu. Voisiko joskus mitata asioita muutenkin kuin nopeudella, tehokkuudella ja menestyksellä, Henna-Riikka puuskahtaa ja tiivistää lopuksi katutanssin ytimen yhteen lauseeseen:

– Oikeasti vaikeampaa ja merkityksellisempää on uskaltaa pysyä hetkessä ja syventää asioita siinä hetkessä.

Henna-Riikka Seima

Syntynyt
1984 Tampereella (37 v.)

Koulutus
2008 Liikunnanohjaaja (AMK), Haaga-Helia
2010 Tanssinopettaja (AMK), Oulun seudun ammattikorkeakoulu

Oma tanssitausta
Harrastanut ja opiskellut monipuolisesti eri tanssilajeja 10-vuotiaasta asti.
Useita opintomatkoja New Yorkiin.
Kilpaili SM-kisaryhmissä lähes 10 vuotta, katutanssin MM-kisoissa Saksassa 2004 ja modernin tanssin World Cupissa Kanadassa 2009.

Ura opettajana
Opettanut tanssia vuodesta 2001 lähtien useissa tanssikouluissa Tampereella, Lahdessa ja Oulussa.

Perhe
Puoliso ja 8- ja 10-vuotiaat lapset.

Harrastukset
Vanhojen design-huonekalujen keräily, tori.fi-bongailu, ulkoilu ja liikunta monissa muodoissaan.

LUE TARINAT

FABRIKAN TARINA
MILJOONAVIDEO
HENKKA JA TANSSIN FLOW
SANNA-MARIN KOVA KOULU
MARJO, SELKÄ JA SALSA