MINUN FABRIKANI
”ERÄÄLLÄ TANSSITUNNILLA KAIKKI TUNTUI YHTÄKKIÄ TAAS HELPOLTA” – MONA SELÄTTI UUPUMUKSEN TANSSIN AVULLA
Tanssiminen on Mona Ryhäselle paitsi vapautumista arjen kiireistä, myös tapa käsitellä kokonaisvaltaisesti elämän asioita – sekä hyviä että huonoja.
Teksti: Roosa Jarkko
Mona Ryhänen, 35, on tanssinut pitkään ja kokeillut erilaisia lajeja, mutta hänellä on erityinen palo rouheisiin katutansseihin. Mona on hurahtanut reggaetoniin, joka tarjoaa sopivasti haastetta ja nautintoa.
Reggaetonissa koko keskikroppaa liikutetaan epäsuomalaiseen tapaan. Rintakehä ja lantio liikkuvat välillä isosti ja voimakkaasti, välillä sensuellin pehmeästi.
-Reggaeton tekee minut onnelliseksi. Tuntuu, että oma kroppa on tehty juuri sen kaltaiseen liikkeeseen.
”Tanssi on minulle terapiaa”, Mona sanoo.
Tanssi on Monalle kuitenkin enemmän kuin vain liikkumisen iloa.
-Maailmantilanne on sellainen, että tarvitsen tanssia. Jos olen kuullut kamalia uutisia mediassa, niin tanssitunnin jälkeen on paljon parempi olla ja hengittää. Tuntuu, että olen saanut prosessoitua asioita eri tasoilla, ja mieli on sen jälkeen vastaanottavaisempi. Kyllä tämä on minulle ihan oikeaa terapiaa, Mona kertoo.
Arjen Mona jakaa kahden lapsensa ja reissutyötä tekevän puolisonsa kanssa. Palapelissä on monta liikkuvaa osaa, ja aika on usein kortilla. Se ei kuitenkaan estä Monaa harrastamasta. Tanssitunnille varatulla ajallaan hän pääsee tekemään juuri sitä, mitä itse haluaa.
Viikoittainen tanssitunti on Monalle tärkeää omaa aikaa kiireisen pikkulapsiarjen keskellä. ”Silloin pääsen tekemään juuri sitä mitä itse haluan.”
”Ihan sama onko tanssitunnilla ketään tuttua”
-Minua ei estä se, jos en tanssikurssin alussa tunne ketään entuudestaan. Ihan sama onko siellä ketään tuttua, sittenhän sitä tutustuu! Fabrikalla ilmapiiri on niin yhteisöllinen, että muille uskaltaa rupatella matalalla kynnyksellä. Vastaavaa ei kaikissa harrastuspaikoissa ole, Mona kertoo.
-Minulle se luo turvallisen ja rennon ilmapiirin, jossa uskaltaa kokeilla myös uutta.
Mona tykkää Fabrikan rennosta ja yhteisöllisestä ilmapiiristä, joka kannustaa kokeilemaan uusia asioita.
Sopivasti iloa ja haasteita
Mona on tanssinut Fabrikan opettajan Tiia Tönningin opetuksessa vuodesta 2019 lähtien. Tiia on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen, eikä ole ihme, että Mona hakeutuu uudestaan ja uudestaan saman opettajan kursseille.
-Rakastan sitä rentoutta, mikä Tiiasta huokuu. Ihana nähdä opettajassa niin suurta iloa tanssia kohtaan, sillä se tarttuu myös meihin oppilaisiin. Minunkin on helppo olla tunneilla eikä tarvitse jännittää, Mona hymyilee.
-Rentouden rinnalla Tiia osaa olla tiukka oikeissa asioissa. Hän varmistaa, että esimerkiksi tekniikka käydään huolellisesti läpi.
Mona esiintyy aktiivisesti muiden Fabrikan reggaeton-oppilaiden kanssa koulun tanssibileissä.
Tanssi on sielunruokaa
Mikä tanssissa on tärkeintä?
-Vapaus. Tanssi on minulle vapautta. Vapautta ilmaista itseään ja tulla tänne täysin omana itsenään. Lisäksi se on kehoterapiaa, koska se on niin paljon enemmän kuin pelkkää liikettä, Mona kuvailee.
-Sieluni tarvitsee tanssia.
Tanssi toipumisen pääroolissa
Aina ei ole helppoa antaa sielulle sitä mitä se tarvitsee. Raskaiden elämänvaiheiden aikana usko tanssiin ja sen merkitykseen on ollut Monalle kantava voima.
-Olen kärsinyt uupumuksesta, minkä aikana tanssikin tuntui paljon vaikeammalta ja raskaammalta, Mona muistelee.
-Halusin kuitenkin pitää tanssista kiinni, sillä tiesin, että se tekee minulle hyvää. Loppujen lopuksi tanssi oli palautumistani merkittävästi auttava tekijä.
Tanssi auttoi Monaa, kun hän kärsi uupumuksesta. Raskaiden elämänvaiheiden aikana usko tanssiin ja sen merkitykseen on ollut hänelle kantava voima.
Tanssi teki tehtävänsä ja Mona sai kokea sen, kun keho ja mieli toipuvat uupumuksesta. Hänen tapauksessaan muisto toipumisesta on kiteytynyt yhteen unohtumattomaan hetkeen.
-Eräällä tanssitunnilla tunsin sen. Se tuntui koko kehossa ja se tuntui hyvältä. Kuin sormia napsauttamalla minulle tuli kokonaisvaltaisesti pystyvä fiilis. Kaikki tuntui taas helpolta, mahdolliselta ja jotenkin soljuvalta, Mona muistelee.
-Edelleen muistan sen tunteen, kun kehossa tuntui erilaiselta. Sen jälkeen asiat alkoivat jotenkin sujumaan paremmin. Kokemukseni kulki käsi kädessä kokonaisvaltaisen toipumiseni kanssa ja lähensi yhteyttä omaan kehooni.
-Siksi tanssi on minulle niin supertärkeää. Se auttaa käsittelemään ihan kaikkia elämän asioita.
