MINUN FABRIKANI

“NYT ON KYSE MINUN LIIKKEESTÄNI” – LIISA MUSTANOJA EI TARVITSE ENÄÄ PARIA TANSSIAKSEEN

Rohkeus ja kokeilunhalu kuorivat keski-ikäisestä Liisa Mustanojasta säkenöivän soolotanssijan. Aiemmin hän tanssi parin kanssa, mutta nykyään Liisa kannattelee itse itseään. Viimeisetkin epävarmuudet ovat lentäneet romukoppaan.

Teksti: Roosa Jarkko

Liisa Mustanojan, 45, tanssiura alkoi parisalsan pyörteissä. Hän aloitti Salsa Housella opettavan Eijan parisalsan alkeiskurssilla vuonna 2012 ja tanssi vei hänet heti mukanaan.

– Olen näin aikuisena tajunnut, että kaikki on mahdollista, eikä ole ollenkaan myöhäistä tanssia. Tanssista on vuosien kuluessa tullut iso osa identiteettiäni. Olen se tanssiva Liisa, enkä huku äitiyteen tai työhön.

Liisa työskentelee Tampereen yliopistossa suomen kielen yliopistonlehtorina ja hänet on juuri nimitetty Kielten yksikön päälliköksi, joten hulinaa riittää työrintamalla. Kotona hänellä on perhe, johon kuuluu mies ja kolme lasta, mutta tanssille on aina löytynyt aikaa.

– Tanssituntini on myös perheelleni pyhä, ja kun kalenterissa lukee ”Liisan tanssitunti” niin järjestämme sen vaikka kissojen ja koirien kanssa minulle vapaaksi. Valitsen Fabrikan siihen kultaiseen kalenterislottiini, Liisa kertoo hymyillen.

– Imu tanssimaan on niin kova, että se voittaa aina kotiin jäämisen. Tekosyitä ei ole. Minä niin hirveästi haluan tanssia.

Ennen soololajien löytämistä Liisa Mustanoja kävi parisalsatunneilla lähes kymmenen vuoden ajan. Kuvassa Liisa tanssii parisalsaa Salsa Housen pikkujoulubileissä vuonna 2018.

”On hienoa tajuta, etten tarvitse tähän paria”

Salsa Housen toiminnan siirtyminen Fabrikalle vuonna 2021 oli Liisalle suuren muutoksen hetki. Opettaja pysyi samana, mutta tanssilaji vaihtui, kun Liisa päätti kokeilla jotain uutta. Hän vaihtoi tutun parisalsan uusiin ja jännittäviin Salsa & Cabaret -tunteihin.

– Soolotanssiin siirtyminen on ollut minulle kauhean tärkeää ja ihanaa. Se, että on yksin vastuussa omasta tanssistaan, on ollut minulle sekä vaikeinta että antoisinta, Liisa sanoo.

– On hienoa katsoa itseään peilistä ja tajuta, etten tarvitse tähän paria. Tässä olen nyt minä. Minun tanssini ja minun tapani tehdä.

Opettaja on ollut Liisalle rohkaiseva esimerkki.

– Eija on näyttänyt minulle, että tässä lajissa ei tarvitse olla nuori ollakseen ihan mielettömän valovoimainen ja ihana liikkuja.

Tanssin kasvattama itsevarmuus säteilee muillekin elämän osa-alueille. Se näkyy läsnäolona ja itseluottamuksena niin töissä kuin kotona, mutta parasta tanssissa on, että se tarjoaa koko ajan lisää.

– Edelleen näiden kilometrien jälkeen jaksan syttyä ja löydän paloa tanssia kohtaan. Se on makeeta, Liisa kertoo sädehtien.


Vaikka Liisa on löytänyt sisältään itsevarman soolotanssijan, hän pitää ryhmän tukea tärkeänä. “Salsa & Cabaret -tunneilla on tosi kiva, hilpeä ja kannustava tunnelma naisten kesken.”

Uusin aluevaltaus: reggaeton

Monilla tanssiin voi liittyä jännitystä ja epävarmuutta siitä, onko riittävän hyvä tai sopiiko joukkoon. Liisa tunnistaa epäilykset, mutta syksyllä 2023 hän päätti selättää niistä viimeisetkin ja uskaltautui reggaetonin alkeiskurssille.

Liisan kokemukset saattavat yllättää niitä, jotka kuvittelevat, että tanssijan pitäisi olla sulavaliikkeinen ja notkea.

– Tanssi on siitä upeaa, että sitä voi harrastaa kaikilla kankeuden asteilla ja olla silti hirveän ihana. Ei ole pelkoa, että joutuu pois porukasta tai olisi jotenkin vääränlainen. Jokainen on juuri sopiva tanssimaan, Liisa hymyilee.

”Olen kuin viherkasvi, joka tarvitsee iloa ja valoa”

Liisa kokee tanssissa musiikin ja liikkeen yhteyden erityisen tärkeäksi. Muut tanssilajit eivät ole jääneet elämään, kun kuubalaiset rytmit ovat iskeneet lujaa Liisan kaltaisen kesäihmisen sydämeen.

– Kuubalaisista rytmeistä tulee minulle rento olo. Kuin aurinko alkaisi paistaa, Liisa kuvailee.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat palautuakseen viltin ja kynttilöitä ja rauhallisuutta. Minä kuitenkin olen kuin viherkasvi. Mitä ankeammaksi ja kiireisemmäksi elämä käy, sitä enemmän tarvitsen iloa, valoa ja sosiaalisuutta.


Tanssi on antanut Liisalle itseluottamusta ja rentoutta.

“Tavoitteeni on olla parempi tanssija”

Oppiakseen Liisa tarvitsee pysähtymistä ja viihtyy perusasioiden äärellä pitkään. Näin aikuisiällä Liisa nauttii siitä, että saa opetella rauhassa.

– Tavoitteeni on olla parempi tanssija, ja on ihana oppia enemmän. En tarkoita, että oppii tiettyjä kuvioita ulkoa, vaan että oppii, miltä oman kehon liike tuntuu yhdessä musiikin kanssa. Se on hypnoottista. Tietää, kun se sujuu ja tietää, kun se ei suju, Liisa nauraa.

– Tanssin helppous ja rentous on mieletöntä, kun sen saavuttaa. Kokonaisvaltainen liike saa paitsi koko kehon, myös mielen mukaan.

Fabrikalla tanssiminen on Liisalle enemmän kuin osiensa summa, ja rakas harrastus herättää myös suuria tunteita.

– Voin sanoa ääneen, että minä olen ihana. Sen tunteen tanssi on saanut aikaan. Voi kuulostaa pöyhkeältä, mutta näin se vain on.

MINUN FABRIKANI

“OLIN KILTTI TYTTÖ PITKÄÄN, MUTTA ENÄÄ MINUN EI TARVITSE MIELLYTTÄÄ KETÄÄN MUUTA KUIN ITSEÄNI”

Kirsti Ristimäki löysi intohimonsa uudestaan aikuisena.

“KOTIMATKALLA TUNNELMA ON AINA KÄÄNTYNYT PÄÄLAELLEEN”

Parisalsa on Eveliina ja Ville Virkille satavarmasti onnistunut treffi-ilta.