Kulttuuria
Tanssi on minulle ehdottomasti kulttuuria. Sen takia olen varmaan koko elämäni luuhannut tanssikouluissa, että ne ovat ainoita paikkoja, joissa tanssikulttuuria on tarjolla (nyt kun Grooveakaan ei enää ole vuosiin ollut olemassa 🤣). Sen takia Fabrikakin on perustettu.

Jo kivikaudella ennen internettiä tuijotin MTV:n hip hop -ohjelmia ihan haltioituneena. Ja kaikki aikuisiän ulkomaanmatkat olen osittain tai kokonaan optimoinut niin että niillä pääsee nauttimaan tanssikulttuurista.

Ensimmäinen reissu Kuubaan räjäytti tajunnan, peli oli selvä! Hyppäsin New Yorkin katutansseista Havannan vielä messevämpään menoon.

Kulttuuria
Olen kulkenut koko janan päästä päähän. 1990-luvulla olin tanssiliikuntaan friikahtanut aerobic-ohjaaja. Nykyään tanssi on minulle 100-prosenttisesti kulttuuria.

Tanssinopettajana ajattelen tekeväni melkein samaa hommaa kuin vieraan kielen opettajat. Opetan kuubalaisen tanssin kieltä. Se on totisesti meille vieras kieli.

Itse olen opiskellut kuubalaisia tansseja hillittömät määrät kohta 25 vuotta, eikä loppua näy. Opiskeluni on ennen kaikkea vieraan liikekielen koodin purkamista ja kulttuurin tutkimista.

Minua kiehtoo tanssin alta löytyvä syvempi taso. Se on käsitys rytmistä ja ne liikeperiaatteet, jotka ihminen sisäistää jo silloin, kun hän oppii kävelemään. On hämmentävää tajuta, kuinka erilaiset ne toisessa kulttuurissa ovat ja kuinka perustavalla tavalla ne vaikuttavat siihen, miten tanssimme ja liikutamme kehoamme.

Luulen olevani koulukirjaesimerkki siitä, miten toiseen kulttuuriin tutustuminen rikastuttaa elämää. Tuntuu, että kannan kehossani mukanani valtavaa pääomaa, jonka olen kerännyt seikkailuillani kuubalaisen tanssin maailmassa.

Liikuntapuoli? Huvittavaa on, että vaikka enää pitkiin aikoihin en ole ottanut yhtäkään tanssiaskelta liikunnan takia, liikun tanssin takia koko ajan älyttömästi.

Kulttuuria
Minulle tanssi on tapa olla ja elää, ilmaista itseäni. Olen tanssinut suurimman osan elämästäni. En ehkä edes tiedä, kuka olisin ilman tanssia.

En tanssi liikkuakseni mutta liikun tanssiakseni. Kaikki oheisliikunta tähtää siihen että pystyn tanssimaan ja tälläkin iällä vielä hyppäämään ja heittämään jalkaa. Varsinkin nuorempana tanssitunnitkin olivat todella fyysisiä ja kyllä se urheilusta meni. Nykyään ei vedetä enää niin kovaa 😁

Kulttuuria
Oijjoi paha 🙈

Sanoisin et nämä minun ohjaamat tanssit on sekä liikuntaa että kulttuuria. Commercial Dancessa riippuu, mitä siellä pohjalla käyttää; jos käytän jotain olemassa olevaa tanssia tai liikettä, josta pystyn kertomaan jotain (nimen, oikeaoppisen tekniikan, missä tai miten se liike tai tanssi on syntynyt jne.) niin sanoisin että kulttuuria. Mutta sitten voi olla ihan täyttä itse keksittyä huttua, jossa vain kädet ja jalat viuhtoo eikä liikkeet ainakaan tietoisesti pohjaudu mihinkään niin sitten sanoisin että liikuntaa.

Twerkissä taas on yhtäläisyyksiä dancehalliin, socaan ja joihinkin afrikkalaisiin tansseihin eli sen perusteella kulttuuria, mutta twerkiä ei pääse tanssimaan millekään ns. alkulähteille ja ainakin tänä päivänä twerk perustuu jokaisen omaan mutu-tuntumaan. Eli twerk olisi tämän perusteella enemmän liikuntaa.

Sanoisin siis että suhaan omilla tunneillani janan päästä päähän.

Omien tuntien ulkopuolella ehdottomasti kulttuuria. Valtaosa tansseista on syntynyt yhteisöjen sisällä elävässä elämässä, eikä niitä ole alunperin ajateltu tanssikouluihin tai kisalavoille. Itse käyn nykyään sellaisilla tunneilla, joissa kulttuuri ja sen opettaminen kulkee mukana.

Kulttuuria
Todellakin miellän kaiken opettamani ja harrastamani tanssin ennemmin kulttuuriksi. Näin ei tosin ole ollut aina. Alottaessani tanssin se oli vain liikuntaa ja hauskanpitoa kavereiden kanssa, mutta joku muu siinä koukutti mut vuosiksi ja se oli nimenomaan kaikki se mitä itse liikkeen takana on ja kuinka siistiltä se liike tuntuu. Jos tanssisin vain liikunnan vuoksi, kävisin ennemmin perus ryhmäliikuntatunneilla. Sattuisi pelkästään kroppaan, eikä aivot savuaisi joka ikinen päivä opiskellessani täysin toisenlaista liikettä ja kulttuuria. Tanssi tuntuu sitä paremmalta, mitä enemmän ymmärtää sen sisintä olemusta!

Kulttuuria
Jos menen itse tanssimaan oppilaana niin nykyään se kallistuu enemmän kulttuurin puolelle, koska en mä sitä hikiliikunnan takia mene harrastamaan enkä odota saavani mitään sixpäckiä sieltä. Mun tavoitteena saattaa olla oppia jokin magee koreografia mutta että ennen kaikkea saisin sieltä taskuuni edes yhden uuden infon/asian/liikkeen mikä tukisi sitä lajia vaikkapa hip hopissa. On toki tiivareita minne menen vaan nollatakseni aivoja (come-tunnit vaikkapa) mutta niillä niin harvoin ehtii käymään, että oma taka-ajatus tanssimaan mennessä on enemmän kulttuuriin liittyvissä asioissa.

Kulttuuria
Vastaisin tässä tapauksessa kulttuuri, mutta jos ilman vaihtoehtoja kysyttäisiin mitä tanssi minulle on niin vastaisin varmaan ekana että itseilmaisun muoto ja taidetta. Toki omassa taustassa on paljon näitä näyttämö/taidetanssihommia eikä monenkaan niistä ympärillä ole sen tyyppistä yhteisöllistä tanssikulttuuria kuin vaikka kuubalaisissa tansseissa, niin siksi käsitän kulttuuri-sanan ehkä enemmän esitystaiteen kontekstin kautta. Mutta tanssin ja kulttuurin yhteys kiehtoo kyllä sen ulkopuolellakin!

Kulttuuria
Olen aloittanut nuorena tanssin ehdottomasti liikunnan kautta. Yliopiston liikuntatieteellisessä, jossa lähes kaikki olivat urheilijoita, näin tanssin ehkä jopa urheilulajina muiden joukossa. Ehkä siksi, että yliopistomaailmassa kaikki on niin teoreettista, tanssiopintojen luennot milloin mistäkin tanssin ilmiöistä ja kulttuurista eivät napanneet, vaan tanssi oli fyysistä suorittamista ja kovaa treeniä.

Vasta kun aloin löytää omat lajit ja kiinnostuksen kohteet ja pääsin sellaiseen opetukseen ja yhteisöön, joka vaalii kulttuuria pelkän liikunnan sijaan, alkoi tämä laiva keikahtamaan kulttuuriin. Ja sieltä ei enää ole ollut paluuta.

Nyt en ikinä ajattele lähteväni liikkumaan kun menen tanssimaan. Menen opiskelemaan tai kokemaan tanssia muiden kanssa. Joskus huomaan ajattelevani että en taaskaan ole ehtinyt liikkumaan koko viikkona, vaikka olisin käynyt vaikka kuinka monella tanssitunnilla.

Jäin pohtimaan myös sitä, että Suomessa ja suomalaisena voi olla vaikea löytää tanssikulttuurin pariin. Koulutuksessa ei juuri ole tanssia edes liikuntana, saati kulttuurisena tai yhteisöllisenä ilmiönä (okei, wanhat on poikkeus) ja aikuisena löydät hirmuisesti tanssiliikuntapaikkoja, mutta löydätkö yhtä helposti paikkaa, joka tarjoaa kulttuurisisältöä. Ja nykypäivänä harvan suomalaisen arkeen, perinteisiin tai juhlaan  kuuluu tanssi millään tavoin.

Kuinka moni onneton jääkään tietämättömäksi tästä ihanasta maailmasta!

Kulttuuria
Itselläni on takana pitkä matka tanssitreeniä 3-vuotiaasta asti. Jopa 18-vuotiaaksi asti ajattelin tanssia enemmänkin treeninä eli liikuntana, ja minua ärsytti kun moni sanoi, että tanssi ei ole liikuntaharrastus.

Kyllä siinä liikutaan ja keho tekee töitä.

Mutta osa minusta (koulujen ja iän myötä) ajattelee tanssin ehdottomasti kulttuurina.

Toki komppaan Olgaa siinä, että ensimmäisenä tanssi on minulle itseilmaisun ja taiteen muoto. Taide ja kulttuuri kulkee käsikädessä.

Kulttuuria
Tanssi on mulle ennen kaikkea kulttuuria. Liikuntaa myös totta kai, mutta se on enemmänkin ollut sellainen kiva lisä mikä tulee tanssin mukana, ei koskaan syy tanssimiselle.

Motiivit jotka mua on ajaneet tanssin pariin, liittyy mm. ilmaisuun, yhteenkuuluvuuden tunteeseen, ihmisiin ja ystäviin, ja ehkä kaikista eniten musiikkiin. Jo ihan nuoresta saakka myös liitin aina tanssin, musiikin ja näyttelemisen samaan kategoriaan. Tähän kategoriaan ei kuitenkaan kuuluneet jumppatunnit tai lenkkeily. Ne on mulle sitä liikuntaa. Enkä yhtään tarkoita väheksyä jumppatunteja, kävin paljon niilläkin, mutta onhan ne aivan eri asia.

Etenkin Fabrikan myötä myös tietoisuus tanssien alkuperistä ja kulttuurisista pohjista on kasvanut aivan hirveästi, ja lisännyt merkitystä sekä omaan tanssiin, että siihen mitä tanssista ylipäätään ajattelen. Tanssi on jotain niiiiiiin paljon suurempaa. Go kulttuuri!! 💯

Kulttuuria
Tämä on infernaalinen ja absurdi kysymys. Mutta kun pitää valita vain toinen, vastaus on ehdottomasti kulttuuria.

Jos asiaa olisi kysytty ennen puolitoista vuotta sitten alkanutta polviongelmaa ja leikkausta, olisin vielä puhtaammin kallistunut kulttuuriin.

Loukatun polven myötä olen käynyt läpi monenlaisia rajoittuneisuuden vaiheita ja huomannut miten erilaiselta keho tuntuu ja myös näyttää ilman tanssia. En ole kertaakaan mennyt tanssitunnille liikunnan tai treenin vuoksi. Mutta kun tuo kaikki liike otettiin hetkeksi kokonaan pois ja annettiin takaisin pikkuhiljaa ripotellen, tajusin, miten merkittävästi tanssi vaikuttaa esimerkiksi liikkuvuuteen ja yleiseen oloon. Olo ilman tanssia oli fyysisesti ja henkisesti aivan kamala ja muusta liikunnasta huolimatta keho oli aivan uudella tavalla jäykkä. Että kyllä tanssi taitaa sittenkin olla myös liikuntaa 😅

Ja kyllä savu on joskus noussut korvista, kun on kuullut kommentteja, ettei tanssi ole treeniä tai liikuntaa samalla kun itse on tanssilla saanut jokaisen solunsakin kipeäksi. Tämä on toki hyvin paljon lajista ja määrästä riippuva asia.

Virallinen vastaus on silti kulttuuria. Ja vapaamuotoinen vastaus, että kulttuuria, liikuntaa, terapiaa ja casuaalisti osa identiteettiä.