MINUN FABRIKANI
“TÄMÄ ON JUURI SE, MITÄ OLEN ETSINYT” – NIVELRIKKO EI ESTÄ NINAA TANSSIMASTA
Tanssi on Ninalle rakas harrastus, mutta ei todellakaan itsestäänselvyys. Aikuisiällä polvien nivelrikko on hidastanut elämää ja vaatinut kompromisseja. Nina on joutunut tekemään vaikeita valintoja voidakseen yhä tanssia, mutta nauttii nyt Fabrikan Lyrical Jazz-kursseista, joilla uskoo voivansa käydä vielä pitkään.
Teksti: Roosa Jarkko
Nina Molinin, 56, rakkaus tanssiin syttyi jo teini-iässä, mutta nuorena aikuisena muu elämä meni liikunnan edelle. 31-vuotiaana Nina havahtui tilanteeseen.
-En käytännössä liikkunut ollenkaan sen yhdeksän vuoden aikana, kun en tanssinut, Nina muistelee.
-Kun jatkoin tanssimista, joitain liikemuistikuvia oli onneksi jäljellä. Mutta tekniikka oli ihan hukassa ja kuntokin vähän niin ja näin. Mietin, että mitä ihmettä olen tehnyt sen yhdeksän vuotta. Miksi en ole tanssinut?
Nina löysi tanssin ilon uudelleen aikuisena, melkein kymmenen vuoden tauon jälkeen.
Nina aloitti tanssin uudestaan ja löysi nykytanssin ja hiphopin. Hän ehti tanssia myös esiintyvissä ryhmissä ja nautti haasteista sekä esiintymisen tuomasta jännityksestä. Polvien nivelrikko ajoi kuitenkin lopulta tilanteeseen, jossa Nina joutui tekemään kipeitä valintoja.
-Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin siihen, että pidän nykytanssista kiinni ja jatkan sitä. Kaipasin kuitenkin lisää tanssia siihen rinnalle. Kokeilin jazzia samalla tanssikoululla, mutta se oli polvilleni liian rankkaa. Hypyt ovat ne kaikista pahimmat, Nina kertoo.
-Pohdin, onkohan jazz kaikkialla samanlaista, joten selailin nettiä ja löysin Fabrikan. Koulun Lyrical Jazz oli juuri sitä, mitä etsin, sillä siihen ei kuulu hyppyjä.
”Jumpat on erikseen – minä halusin tanssikouluun”
Nina oli tarkka siitä, että löytää sopivan lajin lisäksi myös ammattimaisen tanssikoulun ja opettajan. Hän haluaa oppia tanssin tekniikkaa ja nauttia laadukkaasta opetuksesta. Valinta osui Fabrikaan ja Sanna-Mari Karinkiin.
Nina tykkää Fabrikan tunneista ennen kaikkea opettajan ammattitaidon takia. Hänelle on tärkeää, että askeleet opetetaan rauhassa ja huolellisesti.
-Tykkäsin Sanna-Marista sekä ihmisenä että opettajana ihan ensimmäisestä tunnista alkaen. Hän ottaa niin monia asioita huomioon, ja osaa auttaa esimerkiksi polvien linjaamisessa. Lyrical Jazz -tunnit ovat rauhallisia ja tykkään siitä, että askeleet opetetaan huolellisesti. Sanna-Marilla on äärettömän paljon osaamista sekä ammattitanssijan että opettajan näkökulmasta, Nina kuvailee.
Nina tanssii edelleen tavoitteellisesti nykytanssia toisella tanssikoululla. Siellä treenit etenevät nopeatempoisesti ja osa koreografioista myös rasittaa hänen polveaan toden teolla. Fabrikalla Nina sanoo voivansa rauhoittua opetuksen äärelle. Hänen ei tarvitse pelätä polven kipua tai muuta loukkaantumista.
-Jatkokursseillakin opetusvauhti tuntuu juuri sopivalta, ja se jo itsessään antaa mahdollisuuden rentoutua. Täällä ei missään nimessä mennä niin vauhdikasta kyytiä, että loukkaisi itsensä, Nina sanoo.
-Koreografioissa voi toki olla vauhtia, mutta ensin varmistetaan, että liikkeet tehdään oikein ja turvallisesti. Jos tulevaisuudessa joudun tekonivelleikkaukseen, pidän mahdollisena, että Sanna-Marin jazz-tunneilla voisin jatkaa sen jälkeenkin.
Nina loisti tanssin iloa Fabrikan mainoskuvauksissa.
”Olen kiitollinen, että pystyn edelleen tanssimaan”
Alati kipuilevat polvet ovat vaatineet Ninan elämän aikana leikkauksia ja kipulääkkeitä, ja hän tekee parhaansa, että voisi elää tämänhetkistä arkeaan mahdollisimman pitkään. Ninalla ei ole varasuunnitelmaa siihen, jos ei voisi enää tanssia.
-Totta kai pelottaa milloin tämä loppuu, kun keho vanhenee vuosi vuodelta. Tällä hetkellä olen kuitenkin tosi iloinen, että kroppani pystyy vielä tanssimaan näin aktiivisesti. Sekin on jo tavallaan ihme, Nina kertoo.
-Tanssin lisäksi käyn kuntosalilla, pilateksessa ja joogassa. Haluan priorisoida omat resurssini tanssiin ja sitä tukeviin asioihin, enkä todellakaan halua kipeytyä jostain muusta harrastuksesta niin, etten voisi tanssia. Jos joudun joskus luopumaan tanssista, niin siinä ei lenkkeily tai kuntosalilla käyminen lohduta. Tanssi on minulle se rakkain ja tärkein harrastus.
Näin jälkikäteen Ninaa harmittaa, ettei tanssinut silloin, kun oli terve.
-Se taukoaikahan oli terveydentilan kannalta minun parasta aikaani, Nina sanoo.
-Onneksi aloittaminen ei ole koskaan myöhäistä. Olen niin iloinen, että tein sen. Nyt tanssia on jatkunut tauotta reilu parikymmentä vuotta.
Nina yhdessä muiden Fabrikan oppilaiden kanssa kippistämässä onnistuneiden mainoskuvausten jälkeen.
”Tanssi varmasti merkitsee minulle enemmän kuin ymmärränkään.”
-Tanssi on osa minua. En osaa sitä paremmin selittää, Nina nauraa.
-Tanssiessa käyn läpi monenlaisia tuntemuksia. Vaikka en esiintyisikään, niin tunteiden välittyminen on tärkeää. Tunteet kuuluu siihen kokonaisuuteen yhdessä tanssin, musiikin ja biisin sanojen kanssa.
Rakkaan tanssiharrastuksen mahdollistaminen ja hyvinvoinnin edistäminen ohjaavat Ninan arkea. Sen lisäksi hän haluaa karsia elämästään turhan suorittamisen pois.
-Silloin elämä pysyy jotenkin hedelmällisenä. Pystyy olemaan avoin ja vastaanottamaan uusia haasteita ja mielenkiintoisia asioita, Nina sanoo.
-Jos vaikka tanssiessa suoritat hiki päässä jotain tiettyjä askelia, niin eihän siihen saa samanlaista tunnetta. Tanssin kauneus ei ole siinä, että kaikki menee just oikein, vaan siinä, että saa nivottua liikkeet yhteen ja uskaltaa ottaa tunnetta mukaan. Silloin esimerkiksi koreografiasta tulee joka kerralla vaan hienompi ja hienompi.
Ninan motto sopii niin tanssiin kuin muuhunkin elämän osa-alueisiin.
-Tehdään tosissaan, mutta ei totisena.
